Tekstit

Elokuu ja punainen neuletakki

-
Kuva
Elokuu ja pimenevät illat. Pitäisi kai osata nauttia niistä, mutta en osaa. Kuten jo aiemmin kirjoitin, syksy ei todellakaan ole lempivuodenaikani. Havahdun nimittäin joka vuosi tuskalliseen tietoisuuteen siitä, miten kesä on mennyt kiitäen ohi ja illat pimenevät. Olen syntynyt syksyllä mutta syksyn lapsi en ole. En osaa iloita ollenkaan putoavista lehdistä, syksyn tuoksusta tai ruskasta. Syksyssä on melankoliaa ja luopumista, jotka uppoavat syvälle sieluuni aiheuttaen suurta haikeutta. Jotakin lopullista. Tänään torjun melankoliaa fiilistelen mökkikuvilla sohvan nurkassa oma Minion kainalossa, päällä tuo samainen punainen neuletakki kuin kuvissa. Sataa ja jotenkin nämä kuvat osuivat tähän päivään kuin nenä päähän. Mallin sain valmiiksi itse asiassa jo viime jouluksi (siinäpä muuten ajanjakso, jota R-A-K-A-S-T-A-N). Neuleen malli on suoraan Suuri Käsityölehdestä (04/2017). Lankana Drops Muscat, jota käytän usein neuleissani. Mielestäni hyvä hinta-laatusuhde ja koska lanka on mers
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uusi suosikkineuleeni

-
Kuva
Vaikka varmasti 15 eri projektia kesken niin jotain valmistakin! Uusi suosikkineuleeni on tämä tässä. Lankana Onionin Silk + Kidmohair, joka on nimensäkin mukaisesti sekoitus mulperisilkkiä ja pehmeää mohairia. Ei ehkä edullisin vaihtoehto mutta taatusti pehmein ja ihastuttavin!  Malli on Kotiliesi Käsityö-lehdestä (03/2018) suoraan ilman muunnelmia. Tein kokoa isomman koska halusin itselleni oversize- neuleen. Ei tosin olisi tarvinnut, sillä mallissa olisi ollut riittävästi tilaa oikeassakin koossa. Ei kasvunvara kuitenkaan pahitteeksi ole! Alkuperäisessä ohjeessa lanka oli Sadness Tynn Silk Mohair. Koska malli neulottiin kolminkertaisella langalla, sekoitin kahta väriä keskenään ja lopputulos oli (omasta mielestä ainakin) super!  Vielä lopuksi elämänlaatuanne parantava vinkki: Älkää koskaan neuloko silkkimohairlangasta mitään (varsinkaan neulepaitaa) yksinkertaisesta langasta. Ei nimittäin tule kestämään edes hellää käyttöä.  Nimim. Opiskeluaikoina säästin
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hidasta, ole läsnä

-
Kuva
Kesämme on ollut kiireinen ja täynnä touhua. Olemme pitkästä aikaa viettäneet koko kesän Suomessa, sillä mummolareissu mieheni kotimaahan siintää suunnitelmissamme vasta marraskuussa. Emme ole tehneet yhtään mitään mutta samalla olemme tehneet vaikka mitä ja tuntuu ettei aika ole riittänyt puoleenkaan mitä suunnittelimme. Koska olen suorittajatyyppiä ja minulla on hyvin suuria vaikeuksia hidastaa arjessa menoani, on itse asiassa ollut aika mielenkiintoista seurata omaa tekemista ja olemista tämän kesän aikana. Pelkkä oleminenhan on minulle jo haaste. Levottomuus minussa herää heti, ellen ole suunnitellut tekemistä vapaaajalleni. Mutta olen kehittynyt tässäkin! Siitä huolimatta, että tekemistä ja menemistä on riittänyt, olen pystynyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan vain olemaan. Olemaan tekemättä edes käsitöitä. Olemaan oikeasti läsnä. Pysähtynyt. Olen ollut armollinen itselleni ja jättänyt kaikki suunnitelmat taka-alalle. Elänyt hetkessä vain hengittäen syvään. Jättänyt te
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kun kaikki ei mene kuin Strömsössä

-
Kuva
Sikäli aihe voisi kuvata arkeani laajemminkin, mutta tällä kertaa kyseessä on vauvanpeitto. Aihe, jonka ei luulisi aiheuttavan minkäänlaista kuohuntaa tai säätöä missään suhteessa. Aina kaikki ei kuitenkaan mene kuin Strömsössä, ei edes yksinkertaiselta kuulostavassa asiassa.  Tarina alkaa viime kesästä. Paras ystäväni oli saamassa marraskuussa esikoisensa ja olin löytänyt Pinterestistä idean TÄYDELLISEEN vauvanpeittoon. Alkuperäisen peiton ohjeen löysin Jean Adelin kirjasta Precious Knit Blankies for baby . Muokkasin alkuperäistä ohjetta  itselleni sopivaksi sillä tein työn ohuemmalla langalla ja muokkasin lampaita hieman omaan silmään sopivaksi. Reunat tein ainaoikeaa neulomalla koska tämä sopi mielestäni enemmän lahjan saajan tyyliin. Peitosta piti tulla sinappisen keltainen ja täynnä pörröisiä lampaita. Sellainen peitto, jonka alla on hyvä vetää pikku nokoset.  Peitosta tuli lopulta kaikkea tätä, muutaman pienen mutkan kautta.Tässä tarinan vaiheet lyhyesti ja ytimek
2 kommenttia
Lue lisää

MUMMO, MINUN MUUSANI

-
Kuva
Vapaa päivä. Lapsi halusi lähteä mummolaan ja olen AIVAN yksin kotona. Aurinko paistaa sisään ikkunoista, mulla on aamukahvi sekä neuletyö käsissä joten on juuri parhain aika aloittaa tämä blogi. Omasta blogista olen haaveillut pitkään ja toki sellaista toisella nimellä hetken sekä erittäin satunnaisesti kirjoittanutkin. Tämän blogin perustaminen oli suorittajan ja perfektionistin luonteelleni kuitenkin pitkä matka. Sisältö oli harkittava tarkoin. Nimi mietittävä. Hiottava ja väännettävä. Kunnes tajusin, että tällä vauhdilla tämä ei tule tapahtumaan ikinä ellen vain heittäydy tässä ja nyt. Yksi iso syy tähän blogiin oli mummoni. Mun muusa, ihminen josta mun rakkaus käsitöihin alkoi. Mummo, joka oli esikuvani ja innoittajani. Ihminen, jota todellakin voi kuvata kallioksi tai taipumattomaksi puuksi. Periksiantamaton nainen, joka eli täyden elämän kaikesta nauttien.  Mummolla oli aina käsityö kädessä. Jopa silloin kun hän katsoi telkkaria, hän neuloi. Tumppua ja sukkaa valmistui niin
Lähetä kommentti
Lue lisää