MUMMO, MINUN MUUSANI
Vapaa päivä. Lapsi halusi lähteä mummolaan ja olen AIVAN yksin kotona. Aurinko paistaa sisään ikkunoista, mulla on aamukahvi sekä neuletyö käsissä joten on juuri parhain aika aloittaa tämä blogi. Omasta blogista olen haaveillut pitkään ja toki sellaista toisella nimellä hetken sekä erittäin satunnaisesti kirjoittanutkin. Tämän blogin perustaminen oli suorittajan ja perfektionistin luonteelleni kuitenkin pitkä matka. Sisältö oli harkittava tarkoin. Nimi mietittävä. Hiottava ja väännettävä. Kunnes tajusin, että tällä vauhdilla tämä ei tule tapahtumaan ikinä ellen vain heittäydy tässä ja nyt. Yksi iso syy tähän blogiin oli mummoni. Mun muusa, ihminen josta mun rakkaus käsitöihin alkoi. Mummo, joka oli esikuvani ja innoittajani. Ihminen, jota todellakin voi kuvata kallioksi tai taipumattomaksi puuksi. Periksiantamaton nainen, joka eli täyden elämän kaikesta nauttien. Mummolla oli aina käsityö kädessä. Jopa silloin kun hän katsoi telkkaria, hän neuloi. Tumppua ja sukkaa valmistui niin