Mutsi puikoissa

Elokuu ja pimenevät illat. Pitäisi kai osata nauttia niistä, mutta en osaa. Kuten jo aiemmin kirjoitin, syksy ei todellakaan ole lempivuodenaikani. Havahdun nimittäin joka vuosi tuskalliseen tietoisuuteen siitä, miten kesä on mennyt kiitäen ohi ja illat pimenevät. Olen syntynyt syksyllä mutta syksyn lapsi en ole. En osaa iloita ollenkaan putoavista lehdistä, syksyn tuoksusta tai ruskasta. Syksyssä on melankoliaa ja luopumista, jotka uppoavat syvälle sieluuni aiheuttaen suurta haikeutta. Jotakin lopullista. Tänään torjun melankoliaa fiilistelen mökkikuvilla sohvan nurkassa oma Minion kainalossa, päällä tuo samainen punainen neuletakki kuin kuvissa. Sataa ja jotenkin nämä kuvat osuivat tähän päivään kuin nenä päähän. Mallin sain valmiiksi itse asiassa jo viime jouluksi (siinäpä muuten ajanjakso, jota R-A-K-A-S-T-A-N). Neuleen malli on suoraan Suuri Käsityölehdestä (04/2017). Lankana Drops Muscat, jota käytän usein neuleissani. Mielestäni hyvä hinta-laatusuhde ja koska lanka on mers

Vaikka varmasti 15 eri projektia kesken niin jotain valmistakin! Uusi suosikkineuleeni on tämä tässä. Lankana Onionin Silk + Kidmohair, joka on nimensäkin mukaisesti sekoitus mulperisilkkiä ja pehmeää mohairia. Ei ehkä edullisin vaihtoehto mutta taatusti pehmein ja ihastuttavin!  Malli on Kotiliesi Käsityö-lehdestä (03/2018) suoraan ilman muunnelmia. Tein kokoa isomman koska halusin itselleni oversize- neuleen. Ei tosin olisi tarvinnut, sillä mallissa olisi ollut riittävästi tilaa oikeassakin koossa. Ei kasvunvara kuitenkaan pahitteeksi ole! Alkuperäisessä ohjeessa lanka oli Sadness Tynn Silk Mohair. Koska malli neulottiin kolminkertaisella langalla, sekoitin kahta väriä keskenään ja lopputulos oli (omasta mielestä ainakin) super!  Vielä lopuksi elämänlaatuanne parantava vinkki: Älkää koskaan neuloko silkkimohairlangasta mitään (varsinkaan neulepaitaa) yksinkertaisesta langasta. Ei nimittäin tule kestämään edes hellää käyttöä.  Nimim. Opiskeluaikoina säästin

Kesämme on ollut kiireinen ja täynnä touhua. Olemme pitkästä aikaa viettäneet koko kesän Suomessa, sillä mummolareissu mieheni kotimaahan siintää suunnitelmissamme vasta marraskuussa. Emme ole tehneet yhtään mitään mutta samalla olemme tehneet vaikka mitä ja tuntuu ettei aika ole riittänyt puoleenkaan mitä suunnittelimme. Koska olen suorittajatyyppiä ja minulla on hyvin suuria vaikeuksia hidastaa arjessa menoani, on itse asiassa ollut aika mielenkiintoista seurata omaa tekemista ja olemista tämän kesän aikana. Pelkkä oleminenhan on minulle jo haaste. Levottomuus minussa herää heti, ellen ole suunnitellut tekemistä vapaaajalleni. Mutta olen kehittynyt tässäkin! Siitä huolimatta, että tekemistä ja menemistä on riittänyt, olen pystynyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan vain olemaan. Olemaan tekemättä edes käsitöitä. Olemaan oikeasti läsnä. Pysähtynyt. Olen ollut armollinen itselleni ja jättänyt kaikki suunnitelmat taka-alalle. Elänyt hetkessä vain hengittäen syvään. Jättänyt te