Elokuu ja punainen neuletakki

Elokuu ja pimenevät illat. Pitäisi kai osata nauttia niistä, mutta en osaa. Kuten jo aiemmin kirjoitin, syksy ei todellakaan ole lempivuodenaikani. Havahdun nimittäin joka vuosi tuskalliseen tietoisuuteen siitä, miten kesä on mennyt kiitäen ohi ja illat pimenevät. Olen syntynyt syksyllä mutta syksyn lapsi en ole. En osaa iloita ollenkaan putoavista lehdistä, syksyn tuoksusta tai ruskasta. Syksyssä on melankoliaa ja luopumista, jotka uppoavat syvälle sieluuni aiheuttaen suurta haikeutta. Jotakin lopullista.

Tänään torjun melankoliaa fiilistelen mökkikuvilla sohvan nurkassa oma Minion kainalossa, päällä tuo samainen punainen neuletakki kuin kuvissa. Sataa ja jotenkin nämä kuvat osuivat tähän päivään kuin nenä päähän. Mallin sain valmiiksi itse asiassa jo viime jouluksi (siinäpä muuten ajanjakso, jota R-A-K-A-S-T-A-N). Neuleen malli on suoraan Suuri Käsityölehdestä (04/2017). Lankana Drops Muscat, jota käytän usein neuleissani. Mielestäni hyvä hinta-laatusuhde ja koska lanka on merseroitua puuvillaa niin lisänä vielä hieman kiiltävä neulepinta. Tästä langasta tein myös vauvan neuletakin, jonka esittelin aiemmin blogissani. Osa kuvista on kuusivuotiaani taiteellisella silmällä otettuja, hänestä oli tulossa isona juuri kuvanottohetkellä taiteilija. Kukapa tietää...

 Kyllä se kesä tulee vielä takaisin. Siihen saakka tämä kuva kantaa aika pitkälle!