Kun kaikki ei mene kuin Strömsössä

Sikäli aihe voisi kuvata arkeani laajemminkin, mutta tällä kertaa kyseessä on vauvanpeitto. Aihe, jonka ei luulisi aiheuttavan minkäänlaista kuohuntaa tai säätöä missään suhteessa. Aina kaikki ei kuitenkaan mene kuin Strömsössä, ei edes yksinkertaiselta kuulostavassa asiassa. 

Tarina alkaa viime kesästä. Paras ystäväni oli saamassa marraskuussa esikoisensa ja olin löytänyt Pinterestistä idean TÄYDELLISEEN vauvanpeittoon. Alkuperäisen peiton ohjeen löysin Jean Adelin kirjasta Precious Knit Blankies for baby. Muokkasin alkuperäistä ohjetta  itselleni sopivaksi sillä tein työn ohuemmalla langalla ja muokkasin lampaita hieman omaan silmään sopivaksi. Reunat tein ainaoikeaa neulomalla koska tämä sopi mielestäni enemmän lahjan saajan tyyliin. Peitosta piti tulla sinappisen keltainen ja täynnä pörröisiä lampaita. Sellainen peitto, jonka alla on hyvä vetää pikku nokoset. 

Peitosta tuli lopulta kaikkea tätä, muutaman pienen mutkan kautta.Tässä tarinan vaiheet lyhyesti ja ytimekkäästi:

1) Laskin silmukat ja suunnitelin peiton sekä lampaiden mitat. Neuloin peittoa kuukauden raivokkaasti menettäen hermoni ainoastaan noin viisi kertaa (en ole maltiltani kovin hyvä pieni kokoisten puikkojen ja ohuen langan kanssa). Purin tietysti työtä välillä, sehän kuuluu asiaan neuloessa.

2) Sain peiton  viimein valmiiksi. Totesin sen olevan suunnitelusta huolimatta liian pieni, purin peiton kokonaan ja tein uuden peiton.

3) Sain toisen version peitosta valmiiksi ja peitto matkasi kohti Lontoota. Minulla toki oli ystäväni osoite itselläni tallessa, mutta tein tuplavarmistuksen toiselta ystävältäni. Tämä siistä syystä, etten lähettäisi peittoa väärään osoitteeseen ja sen saapuminen viivästyisi turhaan.

Ainoa kuva ensimmäisestä versiosta.

4) Parin viikon päästä pohtiessani sitä,  miksei ystäväni ollut kiittänyt minua lahjasta (hän muistaa AINA kiittää pienimmästäkin postista) totesin lähettäneeni peiton sittenkin heidän vanhaan osoitteeseen. Tähän ajatukseen heräsin noin kahden aikaan yöllä. Mainittakoon vielä, että kyseinen osoite oli ollut heidän viimeksi pari vuotta aiemmin. Voin ilmeisesti jonkin asian kohdalla käyttää sanontaa "tulee kuin selkärangasta".

5) Kirosin vähän aamulla herättyäni. Koetapa metsästää kirjaamatonta kirjettä Lontoon postista seilaamasta. Ei onnistu, ei millään. Peittoa ei kuulunut takaisin vaikka oli kirjoittanut lähettäjän osoitteen kuoreen.

6) Tappioni todettuani aloitin uuden peiton. Toki eri langalla kuin ensimmäinen peitto, jotta mitkään aiemmin tehdyt silmukkaversiot eivät varmasti täsmäisi.

7) Ajattelin, etten suunnitele peittoa sen kummemmin vaan teen suoraan päästäni. Virhe. Yhden miniversion ja yhden aikuisten version aloituksen jälkeen totesin, että ehkä sittenkin on parempi laskea silmukkamäärät. Kirosin taas vähän.

8) Purin tätäkin työtä jälleen pari kertaa koska ihan kaikki meni pieleen. Oli ongelmia lampaiden sijoituksesta, silmukoita oli tippunut jne.

9) Päästyäni viimeisen version lähes loppuun huomasin yhden lampaan päälle pudonneen jotain keltaista möhnää. Kirosin. Tässä vaiheessa en jaksanut enää purkaa vaan ajattelin ratkaista tämän pesemällä peiton. ( Onneksi suunnitelmani onnistui).

10) Lopulta peittoa päätellessäni huomasin lampaiden kutistuneen loppua kohden noin puoleen ensimmäisen rivin lampaiden koosta. Näin. Purin työtä jälleen. Purettuani peiton puoleen väliin tajusin, että olisin voinut välttää purkamisen kunhan olisin ajatellut lampaiden pienenevän loppua kohden. Kirosin taas. Ei ollut käynyt mielessä tämmöinen.

11) Vihdoin sain peiton valmiiksi. Olin ristinyt sen epäonnen peitoksi matkan varrella ja pakko todeta, että rasittavin projekti pitkään aikaan. Aina kässä ei ole kivaa. Levitin peiton mittoihinsa ja totesin sen olevan leveämpi kuin mitä peitolla oli pituutta. Nauratti vielä vähemmän. Päätin ottaa kuvat niin ettei "mitoitusvirhe" näy.

Peiton ideahan on itsessään aika helppo. Itse tein reunat ainaoikealla, ja lampaita enemmän kuin alkuperäisessä ohjeessa. Ensimmäisessä peitossa lampaat olivat aivan pikkuisia ja lopputulos oli hellyttävä. Lampaiden viimeistely (jalat ja pää) oli kuitenkin todella työlästä, joten toiseen peittoon päädyin tekemään paljon suuremmat lampaat.

Jos mietit peiton tekemistä, suosittelen hankkimaan avuksi lankapuolat joihin lampaisiin tarvittavat langat saa kieputettua (Yarn bobbins englanniksi). Nämä on ihan huiput, ehdottoman tarpeelliset tällaiseen työhön, jotta peiton nurjan puolen saa siistiksi. DIY-versio näistä puolista on muuten ihan tavalliset pyykkipojat, joiden ympärille kieputetaan lanka ja langan pää laitetaan pyykkipojan väliin (ei purkaudu). Ei siis välttämättä tarvitse lähteä kauppaan ostamaan!

Lankana ensimmäisessä peitossa oli Hjertegarnin Ciao Trunte- lanka (väri 3314) ja lampaiden valkoisena pörrölankana Svarta Fåretin Teddy. Hjertegarnin sinapinkeltainen on todella kaunis sävy luonnossa ja pidin myös lopputuloksen tasaisuudesta ja pinnan pehmeydestä. Toisessa peitossa minulla oli puikoilla Adlibrikseltä tilattu Adlibriksen oma Baby Merino- lanka (väri A018, mustard yellow). Pidin tosiaan enemmän Hjertegarnin lopputuloksesta vaikkakin täytyy myöntää, että Adlibriksen lankaa oli helppo työstää. Hjertegarn on paksuudeltaan hieman ohuempaa kuin Adlibriksen versio. Merinovilla toki nyppyyntyy käytössä aina, mutta omasta mielestä tämä Adlibriksen versio pörrööntyi jo työstettäessa ja välillä syntyi nuhruinen vaikutelma. Valmiissa peitossa tämä "nuhruisuus" ei kuitenkaan nouse niin esiin. Näiden seikkojen vuoksi kallistuisin enemmän Hjertegarnin puoleen, jos minun pitäisi valita näiden kahden langan väliltä.

Yhtä kaikki, peitto on nyt valmis ja matkaa viikonloppuna ihanan pienen neidin unikaveriksi! Onko sinulla ollut viime aikoina projektia, jonka kanssa tähdet eivät vain yksinkertaisesti oli kohdillaan?