MUMMO, MINUN MUUSANI

Vapaa päivä. Lapsi halusi lähteä mummolaan ja olen AIVAN yksin kotona. Aurinko paistaa sisään ikkunoista, mulla on aamukahvi sekä neuletyö käsissä joten on juuri parhain aika aloittaa tämä blogi. Omasta blogista olen haaveillut pitkään ja toki sellaista toisella nimellä hetken sekä erittäin satunnaisesti kirjoittanutkin. Tämän blogin perustaminen oli suorittajan ja perfektionistin luonteelleni kuitenkin pitkä matka. Sisältö oli harkittava tarkoin. Nimi mietittävä. Hiottava ja väännettävä. Kunnes tajusin, että tällä vauhdilla tämä ei tule tapahtumaan ikinä ellen vain heittäydy tässä ja nyt.

Yksi iso syy tähän blogiin oli mummoni. Mun muusa, ihminen josta mun rakkaus käsitöihin alkoi. Mummo, joka oli esikuvani ja innoittajani. Ihminen, jota todellakin voi kuvata kallioksi tai taipumattomaksi puuksi. Periksiantamaton nainen, joka eli täyden elämän kaikesta nauttien.  Mummolla oli aina käsityö kädessä. Jopa silloin kun hän katsoi telkkaria, hän neuloi. Tumppua ja sukkaa valmistui niin ettei niitä keretty pitämään kuin pari kertaa ennen kuin uudet olivat jo odottamassa. Mummoni opetti minutkin neulomaan minun sitä vaatiessa. Olin tuolloin kuuden vanha, juuri koulua aloittamassa oleva lapsi. Muistan ihailleeni mummon puikkojen kilinää ja halusin istua hänen kanssaan käsitöitä tehden sekä suomalaista vanhaa elokuvaa katsoen. Se oli perimmäinen syy miksi neulomisen aloitin. Ja mummo opetti.

Mummo ei ainoastaan opettanut minua neulomaan vaan tuki ja kannusti minua kaikessa muussakin. Luoden uskoa itseeni ja siihen, että pärjään. Kun mummo syksyllä nukkui pois, tuli minulle äkkiä tarve kaivaa esiin hänen tekemät sukat ja istua ne jalassa sohvalla uusia tehden. Siinä sohvalla idea tästä blogista syntyi. Koska olen itseoppinut käsitöissä, tai sanotaanko mummonoppinut, olen törmännyt moneen haastavaankin asiaan matkan varrella joista on pitänyt kaivaa tietoa. Ehkäpä voin auttaa juuri tässä asiassa, antaa vinkkejä ja ideoita. Käsityöt on kivoja ja helppojakin, kun löytää itselleen mieluisen tavan tehdä niitä. Tarinoita mummoistakin tupsahtelee tähän blogiin varmasti aika ajoin. Ja pelkkiin käsitöihin ei rönsyilevä luonteeni varmastikaan malta keskittyä. Onhan elämässä muutakin ihanaa (ja kamalaa) jaettavaa! Kaikkea ei kannata ottaa niin vakavasti.

Ruuhkavuosien keskellä tällaista urakkaa ei varmastikaan olisi järkevää aloittaa, hyvä kun aika riittää nyt edes mihinkään. Mutta en ole tunnettu viisaista ja helpoista ratkaisuista!